Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Kirkkonummen metsäohjelmassa on strategisella tasolla ihan hyviä ajatuksia. Luonnon monimuotoisuus, ilmastotyö ja kuntalaisten virkistys on nostettu esiin keskeisinä tavoitteina – ja se on oikein.
Mutta ohjelmassa on myös riskejä, joita meidän on syytä tarkastella kriittisesti.
Kaikissa kuntalaiskyselyissä toistuu yksi viesti ylitse muiden: kuntalaiset arvostavat lähiluontoa ja metsää – ei vain maisemana, vaan osana arkea, hyvinvointia ja identiteettiä. Siksi on huolestuttavaa, että olemme nyt hyväksymässä ohjelmaa, joka mielestäni – ja ilmeisesti myös kuntalaisten mielestä – aika monessa kriittisessä kohdassa ei vastaa näihin toiveisiin.
Nykyinen metsästrategia on aiheuttanut käytännön ongelmia. Sen sijaan, että nyt etsisimme tasapainoa metsänhoidollisten tavoitteiden ja kuntalaisten toiveiden ja huolien välillä, olemme vahvistamassa linjaa, jossa varsinkin kuntalaisten huolet sivuutetaan nyt ja voidaan sivuuttaa jatkossakin.
Ottamatta nyt kantaa siihen, onko esimerkiksi jaksollinen kasvatus – varsinkin ilman kirjattuja hakkuurajoituksia tai toisaalta uudistamisvelvoitteita – nykytiedon valossa kestävin tapa hoitaa metsää, haluan nostaa esiin ohjelman demokratiaan liittyvät kipupisteet.
Kuntalaisten osallistuminen jää ohjelmassa lausuntojen ja kuulemisten tasolle. Todellinen vaikuttamisen mahdollisuus päätöksentekovaiheessa puuttuu. Samalla päätösvaltaa keskitetään yhdyskuntatekniikan lautakunnalle, joka voisi jatkossa yksin päättää metsäkuvioiden uudelleenluokittelusta.
Vaikka riski siitä, että virkistysmetsä muuttuu vaivihkaa, yhdessä yössä talousmetsäksi on ehkä teoreettinen – se on silti olemassa. Se kaventaa merkittävästi ja yksiselitteisesti sekä poliittisten ryhmien että kuntalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa.
Talousmetsäluokitus on hyvin erilainen muihin luokituksiin nähden. Sen pääopainopiste on aina taloudellinen. Se merkitsee ensisijaisesti puuntuotantoon tähtäävää käyttöä ja lähes aina laajoja päätehakkuita ja metsän rakenteen muutoksia. Tällaisilla päätöksillä on vaikutusta niin luonnon monimuotoisuuteen, maisemaan, virkistysmahdollisuuksiin kuin kunnan hiilitaseeseenkin ja siihen, miten me saavutamme asetetut HINKU-tavoitteet.
Siksi olen tehnyt vastaesityksen, että kaikki muutokset, joissa metsäkuvio muutetaan arvometsästä, lähimetsästä tai virkistysmetsästä talousmetsäksi, tuodaan valtuuston hyväksyttäväksi. Tämä on linjakasta, läpinäkyvää, kuntastrategian mukaista ja ennen kaikkea – demokraattista.
Kiitos.