Työ ei ole ku­lue­rä – se on kai­ken pe­rus­ta

Kati Kaihlarannan Vappupuhe 2025

Hyvät ystävät, toverit, työn juhlan viettäjät,

Tänään me kokoonnumme yhteen juhlimaan työtä ja sen tekijöitä. Vappu ei ole vain ilmapalloja, serpentiiniä ja munkkeja – vaikka niillekin on paikkansa – vappu on ennen kaikkea muistutus siitä, että työ on arvokasta. Se on yhteiskunnan kivijalka, se on ihmisen elämän rytmi ja merkitys. Monelle se on jopa identiteetti. Ja juuri siksi: se on asia, jonka puolesta on taisteltu ja jota meidän nyt taas kerran täytyy nousta puolustamaan.

Tämä päivä kuuluu kaikille, jotka elävät työstään:
Palkansaajille, joiden selkänahasta hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu.
Pienyrittäjille, jotka kantavat vastuuta ja riskiä, mutta harvoin saavat osakseen suurta kunniaa tai käteistä.
Tämä päivä kuuluu kaikille, jotka heräävät, nousevat ja lähtevät töihin.

Vasemmistolaisena minulle vappu merkitsee solidaarisuutta ja muistutusta siitä, että meidän täytyy pitää yhtä.
Ja minua huolestuttaa tämä asetelma, missä työntekijöitä ja pienyrittäjiä yritetään pelata toisiaan vastaan.

Työntekijöille kerrotaan, että jos työehdoista ei tingitä, työpaikat lähtevät ulkomaille ja palkkaa ei voi maksaa enempää, koska ahne yrittäjä haluaa kaikki voitot itselleen. Vaikka usein pienyrityksessä työehdot ja palkat ovat paljon paremmat, kun suuressa pörssiyrityksessä.
Pienyrittäjille kerrotaan, että jos palkansaajilla on liikaa oikeuksia, yritystoiminnasta tulee mahdotonta ja kannattamatonta. Vaikka usein juuri pienyrityksissä työntekijät ovat sitoutuneempia ja joustavampia.

Niin, kuka tästä vastakkainasettelusta sitten oikein hyötyy?
Eivät työntekijät.
Eivät pienyrittäjät.
Ei kukaan, joka elää työllään.

Hyötyjiä ovat ne, jotka saavat tulonsa pääomasta – osingoista ilman yrittäjäriskiä, myyntivoitoista, kiinteistöjen tuotoista ja arvopaperimarkkinoista. Ihmiset, joiden ei tarvitse käydä töissä, koska raha tekee työtä heidän puolestaan. Ihmiset, jotka omistavat ne yritykset, jotka ostavat pois markkinoilta Suomalaiset kilpailijat ja sitten joko siirtävät tuotantoa sinne missä työ on halvinta, sääntely olematonta eikä veroja tietenkään juuri makseta tai jättää toiminnan tänne, nauttii Suomalaisen yhteiskunnan kaikista eduista ja järjestelee voittonsa konsernivelkojen korkoina veroparatiiseihin– ja kertovat sitten meille, että leikkaaminen ja työn tuottavuuden lisääminen ovat ainoita vaihtoehtoja, kun verotus on niin kireää.


Verrataanpa sitten ”heidän” ja ”meidän” verotusta.
Jos sinä teet kuukaudessa 3 000 euroa palkkatuloa – maksat siitä helposti kolmanneksen veroina.
Jos taas tienaat 300 000 euroa pääomatuloja – veroprosenttisi voi helposti olla alle 30.

Tämä ei ole vahinko – tämä on valinta. Valinta, joka Suomessa johtaa juurensa 90-luvulle ja meidän suuren laman jälkimaininkeihin kun Esko Ahon hallitus päätti eriyttää ansio- ja pääomatulot.
Se oli tietoinen poliittinen päätös, jonka tarkoituksena oli suosia omistavaa luokkaa, eikä työtä tai sitä tekevää kansaa.

Tätä järjestelmää meille myydään sanoilla ”sijoitukset synnyttävät työpaikkoja” ja ”omistaminen on riskinottoa”. Mutta kuka kantaa todellisen riskin?

Ei suursijoittaja, jolla on varaa hajauttaa.
Vaan yksinyrittäjä, joka sairastuessaan menettää koko elinkeinonsa. Pienyrittäjä, joka on kiinnittänyt koko omaisuutensa yritystoiminnan vakuudeksi.
Työntekijä, joka irtisanotaan, kun kvartaalitulokset eivät kelpaa yhtiön hallitukselle

Meille sanotaan, että työnteon pitää kannattaa, mutta silti meiltä pala palalta puretaan koko Suomalaisen työelämän kolmikantainen perusta ja mahdollistetaan nollatuntisopimukset, jätetään kerta toisensa jälkeen kriminalisoimatta palkkavarkaus ja ohjataan ammattilaisia töihin harjoittelijan palkalla.

Tämä on nyt se kohta, kun meidän täytyy valita liittolaisemme uudelleen:
Työntekijöiden ja pienyrittäjien ei pidä olla toistensa vastapuolia.
Meidän täytyy seistä yhteisenä rintamana, samalla puolella – suuryritysten ja epäoikeudenmukaisen järjestelmän edessä.

Koska pienyrittäjä, joka käytännössä usein on ihan samassa asemassa kuin työntekijä, myös tarvitsee ihan samoja asioita:
– Toimivat julkiset palvelut
– Kohtuullisen verotuksen
– Ostovoimaa ylläpitäviä palkkoja
– Vakautta ja ennakoitavuutta

Kun työntekijällä menee hyvin, pienyrityksellä menee hyvin, koska työntekijöillä on varaa ostaa sitä, mitä pienyritys myy.
Kun julkinen sektori toimii, yritykset mm saavat koulutettuja työntekijöitä ja toimivan infrastruktuurin.
Kun sääntely suojelee pieniä suurten puristukselta, syntyy reilumpi talous.

Tätä yhteistä etua ei aja suurpääoma, se ei synny markkinoiden armosta – se tehdään politiikalla.

Me haluamme tarjota koko maailmalle Suomalaista osaamista, laatua, vakautta ja varmuutta. Siksi meidän vaihtoehtomme ei koskaan ole, eikä koskaan tule olemaan, kilpailu siitä, kuka tekee halvimmalla ja vähimmillä oikeuksilla.
Meidän vaihtoehtomme on yhteistyö, hyvinvointivaltio, reilu verotus ja mahdollisuus elää työllä.

Me vaadimme, että pääomatulojen ja ansiotulojen verotuksen epäsuhta korjataan.
Me vaadimme, että yrittäjäriskin kantamisesta saa suuremman hyödyn kuin passiivisesta omistamisesta.
Me vaadimme, että porsaanreiät tilkitään ja suuryritykset maksavat veronsa sinne, missä ne voittonsa tekevät.
Me vaadimme, että työstä saa elannon – ja että pienyrittäjäkin voi elää ihmisarvoista elämää ilman pelkoa jatkuvasta epävarmuudesta.

Hyvät ystävät, nyt ei ole aika perääntyä.
Nyt on aika rakentaa uutta, oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa – jossa jokainen saa osansa työn hedelmistä, ei vain ne, jotka nyt jo omistavat eniten.

Eläköön työ!
Eläköön reilu verotus!
Eläköön pienyrittäjät ja työntekijät – yhdessä!
Hyvää vappua!